perjantai 6. lokakuuta 2017

Tunteidenmukaisesta liikkumisesta

Lainaus kirjoituksestani terveistä elämäntavoista http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/03/terveet-elamantavat.html

"281. "I treid to find some Brasilian media or sports site.
I have been for a few years interested in Brasilian culture and been
surprised to notice that even though Brasilians look positive, skilled
and feeling, they don't feel so very well. Today I figured out the
reason fior that and how to correct that. Brasilians are very good at
fine coordination which they do both at the outer reaches of their
body and all the way from the body center at stomach, like as if they
were painting. (But many painters are even lousier, so don't mix tyhem
with this.) That is an artificial non-instinctual way to coordinate
body according to the sense of sight. We here in Finland have a very
different climate, which is much more beneficial for being speedy and
active. Our way of fine coordination would propably suit also other
climates and it is very natural and brings lots of well-being: Be very
natural, very emotional naturally at the stomach area and near it, so
that you can move only roughly, like right or forward or left or
backwards. So you did not disturb your body center, emotions or
naturality at all: they determined the exact way fo moving and exact
direction. Then take your social eye and your sense of atmoshpheres
along: which social styles are naturally possible for you right now:
choose from them the exact form of the outer parts of your body and
roughly the form of the parts at middle distance from the center
outwards. So you can go for example a little bit bold and protecting
so feelings, being sturdy. At the same time atmospoheric and via that
thinking skills and fine mechanics, which alters the movements
slightly at the center, somewhat at the outer reaches. And for example
liking or taking social dastance, which also determines movements. Or
like with basic skills only or with emotional strenght of high skill.
Etc.""

maanantai 2. lokakuuta 2017

Käsityötaitojen oppimisesta

Lainaus kirjoituksestani terveistä elämäntavoista http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/03/terveet-elamantavat.html

"283. Tässä alku ei ole terveiden elämäntapojen ohje vaan vain huomio muista epäterveemmin elävistä, mutta lopppupuolella käsitöistä ym:
Kun noudattaa terveitä elämäntapoja, on jatkuvasti paljon parempi olo kuin ruokakeskeisillä. Monien ruokakeskeisyyttä selittää kai se, että he ovat lähes jatkuvasti siinä vaiheessa, että juuri saamassa kehon lämpöiseksi ruualla tai sitten ovat liikaa viilenneet ja kaipaavat lämmintä ateriaa tai jotakin vahvistavaa. Silloin heillä ei ole energiaa juuri muuhun, vaan heillä on ikään kuin lämmönsäätelyn hetki mutta ruuan avulla vain, ei taidoilla. Ja kun heiltä taitoja puuttuu, niin he eivät usko muiden voivan yltää korkeammalle, vieläpä noin vain. Ruokakeskeisyys lisää taipumusta tehdä tekoja vain ajatuksissaan, mikä lisää vieraantumista niistä, joille ajatukset ovat käytännön elämänmahdollisuuksia, toimiliaisuuden apu vain. Samat ihmiset elämänviisauden puutteensa vuoksi, jos pitävät jotakin tekemistä hankalana tai uuvuttavana, niin eivät korjaa sitä muuten vaan vain aterian tuomalla kylläisyydellä, ja siis lämmöllä. Liikunta toisi lämmön ja lämmönsäätelykyvyn. (Lämmönsäätelyohjeita tässä blogissa monta  http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2015/01/viileaan-sopeutuminen.html)
Esim. käsitöiden vaatima harkinta ei mene vain ruualla vaan keskittymällä, kiehtoutumalla, saamalla kulkea omia polkujaan, tehdä toiveidensa mukaisia ratkaisuja, ja siis mm taidolla ostaa huokealla hyviä tarvikkeita kylliksi (mikä kai usein tarkoittaa idean saamista tarjouksessa olevist atarvikkeista eikä tarkkaa etikäteen määrättyä ostoslistaa). Samoin se merkitsee päivän työn urautumista irtipäästämistä, ei vain ruokatauon tuomalla eri aiheella vaan muukin mahdollisuus uppoutua käsitöiden maailmaan hyvillä mielin tuo niissä taitoa ja viisautta. Tärkeää on, ettei tule komennelluksi. Ruoka on joillekin tekosyy luistaa vaatimuksista, muttei se tarkoita, että omien teiden kulkeminen, oman ymmärryksen käyttäminen, uuden aiheen hahmottaminen ja mukava puuhailu omia teitään, omasta mielestä mielekkäiden tavoitteiden kanssa vaatisi mitenkään taitojen puutetta ja sen paikkaamista ruualla kuin olisi suuri lämmönhukka.
Justeeraamistaito, jota mm käsitöissä ja ylipäätään omin päin tekemisessä onnistumisessa tarvitaan, liittyy siihen, että on eri elämän puolia, joiden painotuksia voi justeerata tekemisentavassaan ja niin saada tilanteeseen sopivia vahvuuksiaan käyttöön ja harjaannutettaviksi. Mutta tähän yleensä tarvitaan rento elekieli, jotta kroppa ei ole urautunut yhteen näkövinkkeliin ja sen mukaiseen tekemisentaoaan, vaan vaihtaa asentoakin toisiin elämänalueisiin päin, jolloin tekeminen sujuu helpommin niiden tavalla ja ne ovat huomion piirissä ja siis helpommat ottaa tekemisentapamahdollisuuksina mukaan.
Tuollanen laatimani käsityöohje on mielestäni hyvä: http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2016/03/vaatteiden-ompelemisesta-ilman-kaavoja.html
"

Tuossa lienee tärkeää ostaa nuo käsityötarvikkeet tarjouksesta eikä huokeuden perusteella, koska tarjouksen tehtävänä on tutustuttaa sinut tuon tyypin käsitöihin, kun taas huokeat ovat usein jonkin osia vain, eivät teitä käsitöiden oppimiseen. Jos sinulla on ajan myötä muutama tarjouksesta ostettu tarvike, niin sinulla on jo muutama mahdollisuus siinä, mitä hyvin voit niistä tarvikkeista tehdä ja minkä tyylisiä tekemisentapoja & taitoja käyttää.

torstai 17. elokuuta 2017

Suomalainen kansanusko

Lainasinkirjastosta kirjan "Suomalainen kansanusko, samaaneista saunatonttuihin" ja luin siitä alkua. Se toi mieleen sen, mitä olen tässäkin blogissa huomannut (ks. http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2017/03/miten-valitsemme-oman-tiemme.html ), että se, mitkä asiat elämässämme kantavat, riippuu siitä, millaisten taitojen varassa elämme, mihin satsaamme ja mitä vaalimme, mitkä ovat elämänympyrämme. Niin on kansanuskokin kuulemma varioinut kovin ihmiseltä ja ryhmältä toiselle. Esim. 1800-luvulla kuulemma uskottiin lepän olevan jotenkin henkinen puu, mutta sen tunnelmahan on samantapainen kuin 1800-luvulta peräisin olevien kirjoitusten, joita olen joskus sattunut lukemaan, eli kai juuri siksi se silloin kantoi, eikä muinaisjäänteenä.
Uskonnosta sen sijaan olen huomannut, että (ks. http://kokonaiskuvat.blogspot.fi/2016/10/uskonnollisuudesta-ja.html ) sen taitoja oppii, kun olettaa mukana olevan väkeä, joka ei osaa Suomen ilmastoa tai kulttuuria, eli näyttäisi uskonto liittyvän liian laajoihin ryhmiin samaistumiseen: yhteistä taitoperustaa ei ole vaan asiat jäävät toisten sanaan ja toisten kulttuuriin uskomisen varaan, eivät omien tai tuon ryhmän keskivertojäsenten taitojen varaan. Miten paljon viisaammin ihmiset eläisivät, jos eläisivät pienemmissä ympyröissä, jotka olisivat itse valinneet, esim aika nuorena muuttaneet paikkakunnalle? Mutta silloin kai juuri sivistykseen satsattaisiin liian vähän kun ei tarvitsisi liian erilaisten kanssa tulla toimeen, mutta kai kulttuureilla oli omiin oloihinsa sopiva elämänviisaus, elämäntapa vain toinen kuin kaukaisilla seuduilla tai eri ammateissa.

keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

Opetustaidosta

Lainaan ympäristöaiheisesta blogistani http://kokonaiskuvat.blogspot.fi/2017/07/lehmille-paremmat-liikkeet.html tähän, kun tuossa tuo opetustapa on kiva:

"

Lehmille paremmat liikkeet

(Olen kaupunkilainen mutta) Kun treenasin koiriani sirkukseen (http://lukevatkoirat.blogspot.fi), opin, että tyyliä on hyvä opettaa kovin vapaamuotoisesti kuin laskisi pikkuötökän tai linnun vaoaasti kämmeneltään ilmaan, kuin ihme, eheästi. Annetaan eläimelle idea, esim. että männyn oksien tunnelma opettaa hyvää perusvirettä mm liikkumiseen ja yleensä taitoihin, ja annetaan eläimen kulkea vapaasti, näkemyksellisesti, vapautuneesti kuin lomalla, seurata ideaa sen matkaa kuin mitä luonnostaan tulee seuranneeksi ja miten nyt kulkeekaan, kuin karannut ilmapallo, ihan omilla teillään sinne tänne, omia aikojaan, luonnollisia reittejään. Voi kehua siinä alkuun tai keskivaiheilla (myöhemminkin, jollei ole komentamista vaan ystävällisyyttä ja yhdessäoloa) ja kenties antaa uuden idean: taitotason voi lehmä itse taidoillaan, näkemyksellään nostaa sellaiseksi kuin mihin saa taidon tunnelman, taitotason mallia niittykukista, varmaankin lehmä osaa niiden perusteella ja ovathan ne kesäisiä, kivoja ja lehmä onkai harrastunut niistä ja osaa siksi paremmin niihin liittyviä juttuja. Perustaitotaso siis männyn oksien vehreistä osista ja lisänä korkeamman taitotason, harmonian, hienovirtteisyyden ja tunteiden tuoman taidonpiirteitä niittykukkientuoman näkemyksen avulla."

Tämän alla oli lainattuina tästä blogista Linnut ja tulisuus, sekä Intiaanihevonan.

sunnuntai 2. heinäkuuta 2017

Kukkia maljakkoon

Paratiisiteoriablogistani http://paratiisiteoria.blogspot.fi

"

Kukkia maljakkoon

Lainaus vuiodenaikakirjoituksestani http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/02/vuodenkierto-ja-henkinen-hyvinvointi.html

"

Kesällä voi joskus tuoda kukkia maljakkoon tienposkesta, jos sattuu siellä olemaan paljon samaa kukkaa ja muillekin jää, sekä kulkijoille kaunista katsottavaa että joillekuille majakkoon. Voit asettaa varret vierekkäin niin että kukat ovat kauniisti, ja sitoa sitten hyvin varovasti muutaman kierroksen ympäri ja rusetti villalangalla, niin ne eivät kaadu sivulle ja käänny jotenkin, mikä ei ole kaunista. Kotona katko varsien alapäästä muutaman sentin pala veden alla ja nosta sitten äkkiä vedellä täytettyyn maljakkoon, niin ne eivät kuivu vaan saavat vettä."

Tienvarressa oli paljon lupiinia, niin päätin poimia yhden maljakkoon, ja sittenkeksin poimia sen pariksi pari oksaa koiranputkea."

tiistai 23. toukokuuta 2017

Linnunpoikasten lentämään oppimisesta

Linnunpoikanen, jolla jo on kunnon siivet, oppii kai parhaiten lentämään, jos katsoo lentämistä miettiessään puuta eikä rakennettua. Rakennetunkatsominen tuo osaamattoman olon ja vain vähän taitoja. Kun taas puun tenhon ihaileminen avartaa näkemyksen monimutkaiseksi, viisaaksi, ikiaikaiseksi, tunnelmallisen tenhoavaksi, ylivertaisen taidon uomaksi. Useamman puun katseleminen kerrallaan ei niin vahvasti ainakaan tätä tuo vaan yksittäisen puun tenho pitäisi hahmottaa, se monimuotoinen rikkaus, jollaiseen elämäntapaan puu näyttävyydellään opastaa. Usein se on vain yksi näyttävä oksa kerrallaan tai latvan huiskaus taivaalla opastaa rikkaaseen riemukkaaseen tekemiseen, jossa on ylivertaisen taidon kipinä. Näin poikanen voi kai jo ensi lennollaan lentää viereisen puun oksalle, sieltä toiselle oksalle ja takaisin pesään, ja on niin jo tavallaan täysinoppinut, sanoo pikkulintuemo.
Puun hyödyllisyys taiudon kannalta tulee sen monimutkaisuudesta, visuaalisesta ja tunnelmallisesta kauneudesta, joka syövyttää kuvan mieleen, tekee siitä taidon ja tekemisentavan mallin. Puu on terveen kokonaisuuden malli, niin linnuille, pörriäisille kuin ihmisillekin. Puuta lentämistä miettiessään katselleet linnunpoikaset lentävät kovin kauniin tunteikkaasti, kuin taito olisi niille helppoa ja elämä soljuvaa, viisauden suojaamaa. Niin kai ihmisen taidotkin hyötyvät puiden tunnelmallisen viisauden oppimisesta, kasvetraan insinööritiedosta tavalliseen taitoon ja arkijärkeen, niistä taitavuuteen, ikiaikaisen soturin ylivertaiseen taitoon ja taiteeseen: suuremman taidon elementtien luonnolliseen kieleen.

(Voisiko sulkien kasvaminen liittyä siihen, että on paitsi taito, myös suojaa itsensä hyvin, jotenkin musiikin tapaisesti?)

* * *

English translation http://talesfromforest.blogspot.fi/2017/08/how-young-birds-learn-to-fly.html

perjantai 5. toukokuuta 2017

Kevään laulamisesta, helppo ohje

"Nyt kun puihin ja pensaisiin on tulossa lehdet, niin Euroviisujen sijasta tuntuu, että luonto kaipaa jotenkin sitä, että ihmiset laulaisivat, kenties tähän tapaan, vähän kuin mökillä tai vapaamuotoisessa kuorossa tai kotona laulellen, sellaista mikä tuntuu hetkeen sopivan.
(Lainaus blogistani http://musiikkipaivakirja.blogspot.fi 29.4.2017 :)
"Tällanen muutaman vuoden takainen suurin piirtein osaamani laulutaito tuli tänä aamuna mieleeni, kun ruoho oli jo useimmin paikoin vihreää, aurinko paistoi, linnut lauloivat ja viherkasvit ikkunallani tekivät vehreyden tuntua, oli kesän tapaan utuisaa tunnelmallisuutta ilmassa. Niin kun tuon mielialan mukana tuli mieleeni suurin piirtein osaamani sävelmä tai jotakin sentapaista, niin lauloin sen tunnelman kiehtovuuksia kuvastelevalla lauluäänellä, kuin kujerrus tai jodlaus tai säveltäminen, jonkinlainen tunnelman mukaisen äänen tuottaminen, ei kaavamaisesti laulaen vaan soivin kohdin laulaen tunnelman värejä painottaen, vähän kuin erivahvuisista palasista koostaen, jotenkin kamalan luonnollinen laulu ja tunnelmallinen, vähän kuin se, mitä säveltäjä sävelmällään tavoittelee: että on hetki, jolla on sellainen tunnelma mutta rikkaammin, ja sen sitten laulaa luonnostaan, ei la-la-laa tms kuin nuoteista vaan siltä kohden kun tunnelma koskettaa itseä, kiehtoo tuollainen kokemus, mutta jotenkin yleisellä tasolla, että muitakin voisi kiehtoa eikä jotenkin henkilökohtaisen elämän mörinänä.""
( http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/02/vuodenkierto-ja-henkinen-hyvinvointi.html )