Jos kerran tunteet ovat tekemisentavassa ja motivaatiossa tärkeitä, niin silloin tekemisen jäljessäkin olisi hyvä osata kertoa myös tekemiseen liittyvistä tunteista. Kyse on siitä, miten hetken tunnelma ja tekemisentapa jättävät erilaisen jäljen kuin toisen hetken tunteet ja tekemisentapa. Esim. jos tulet piirrelleeksi paperin reunaan, kun keskustelet jostakin tms., niin piirrosjäljestä tulee myöhemmin mieleen tuo hetken meininki, ja niin tuon hetken tekemisentapa on helpompi muista ja siitä on helpompi ottaa mallia. Jos kivana hetkenä tyytyväisellä toimeliaalla mielellä laitat kotia, tulee siitä viihtyisämpi, kun hyvällä mielellä laitettu tavallaan toimii mallina asumiseen ja jaksavaisuuteen. Vastaavasti voisi rakentaessa esim. vanhaa entisöidessä tai jotakin elämää varten laittaessa uppoutua aiheeseen mahdollisimman elämänviisaasti ja tervehenkisesti, niin kuin rakennustöissä usein luonnostaan käy, kun jutellaan aiheesta, yhdessä tehdään ja vaalitaan hyviä työntekotapoja ja hyvää reipasta mieltä sekä tekemisen tavoitetta, niin jää siitä hyvä henki työn jälkeen, mikä tekee valmiista työstä elämiseen paremmin sopivan ja tenhoavamman.
(Tuo edellinen meni oiekin, mutta näissä seuraavissa on vain tavoiteltu tunteiden ja tunnelmatajun suuntaan, mutta mennyt liian mietityksi, eli siis liian keinotekoiseksi, jotta toimisi kunnolla. Mutta kumminkin minulla on se olo, että näistä seuraavisakin on hyötyä, jos yrittää tavoitella jotakin tervehenkistä kumminkin, ikään kuin askelta pidemmälle taidossa.
Tein niistä erilliset blogimerkinnät.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti