keskiviikko 21. tammikuuta 2015

Villakoiran trimmausohje

"Oma trimmausmalli
Hei
Minulla on nyt toinen villakoirani, keskikokoinen aprikoosi, kun
aiempi oli musta. Teini-iässä kävin villakoirakerhon trimmauskurssilla
ja sen jälkeen on koira tullut trimmattua itse, mutta näyttelyssä en
ole käynyt.
Vuosien myötä ovat trimmaustaidot kehittyneet ja nyt jo osaan laatia
omatekoisen trimmausmallin koiran luonteen mukaan. Lähtökohtina ovat
leijonaleikkaus ja moderni. Nykyinen koirani on poikamainen, joten se
tykkää, kun ei ole tupsua vaan sen luonteenomaista ilmettä mielessä
pitäen leikattu aika pitkä otsatukka. Tyyliltään se on hienosteleva
gentlemanni, joten kun leikkaan sille jonkin modernin leikkauksen
muunnelman, en saksi pitkiä suoria linjoja vaan hienopiirteisemmin
niin kuin sekin on herkkä ja taitavasti toimiva. Tyyliin lisään sen
tyyliin sopivaa versiota omasta näkemyksestäni hyvästä
tekemisentavasta ("hieno tähän tyyliin") ja tunteidenmukaisuudesta
(pyöreitä muotoja, luonnon kauneuden tyyliä, huiskuja).
Linjat saa nätisti, kun leikkaa turkki siten harjattuna pystyyn kuin
jos se on samana päivänä harjattu ja hiukan asettunut. Leikkaa suurin
piirtein koiran ruumiinrakenteen mukaan. Jos tekee jossakin pidemmän
ja lhyemmän turkin rajan, niin tekee sen tyyliteltynä koiran omasta
ruumiinrakenteesta, esim. leijonaturkin tyyliteltynä rintakehänä
leijonanharjamaiseksi: takana tavallista lyhyempää turkkia ja linja
leiskahtaa leijonanharjaksi edempänä sään luona ja rintakehän myötä.
Linjat saa ilmeikkäiksi, kun leikkaa ne nopeasti pitäen yhtä aikaa
mielessään koiran ruumiinrakenteen ja tyylin, jonka haluaa turkille.
Vahvan tunteikkaat mielikuvat ja huoleton tunnevire auttavat saamaan
näyttävyyttä, kunhan koiran ruumiinrakenne onkoko ajan selvillä,
jottei synnyt pitkää turkkia eri kohtiin kuin mikä ruumiinrakennetta
luonnostaan tyylitellen korostaa: ei paakkuja vaan tyylikkyyttä!
Oppiskohan tosta joku toinenkin?"

Koiran trimmaaminen on tähän tapaan käynyt siinä mielessä kivaksi, että lopputulos tuntuu olevan koiran luonteeseen sopiva, vaikken tyypillisesti leikkaakaan samaa mallia joka kerran. Olisikohan tuosta iloa muillekin, etenkin nuoremmalle väelle?

Tuossa kun trimmaan jotakin, mistä minulla oli mielessä idea tai tyyli, niin en trimmaa ihan ideaa tai hahmoa pitkin vaan ikään kuin sen ulkopuolelta hahmoa pitkin jättäen hahmolle ja tyylille tilaa. Niin en vahingossakaan leikkaa liikaa ja voin jälkikäteen korjailla leikaten lisää samaan tapaan, jos on tarpeen. Niin ei myöskään tule laatikkoon tungetun vaikutelmaa tai jotenkin pönttöä vaan turkki saa kasvaa valtoimenaan ja sillä on silti haluttu tyyli ja muoto. Esim. tänään, kun en tiennyt, miten leijonamaisen turkin leikkaisin, niin jätin takaosan aluksi pidemmäksi ja keskityin tyyliin jättäen tarkan leikkuun myöhemmäksi, jos tämänpäiväisen tarkkuus ei riitä.

Tämä kirjoitukseni tuli mieleeni, kun eilen olin pessyt koirani ja ajellut senkuonon, tassut jne. Niin juttelin sille ääneen, että millaisen trimmauksen tällä kertaa haluat, haluatko leijonan tapaisen, vai omantyylisesi jonkun vain, vai leijonasta omaan tyyliisi päin tyylitellyn, tai omantyylisestäsi leijonamaisen muunnelman, vai mitä? Niin äkkiä tajusin, että minähän osaan jo vaikkamitä, ja että eikö tämä ole joka villakoiran unelma saada itse valita trimmaustyyli, ja villakoiran omistavien teinityttöjen unelma osata leikata monenlainen, juuri sopiva, juuri sellainen kuin mistä haaveili, ainakin hengeltään niin, ja sen kai olen oppinut tämän kirjoitukseni tiimoilta. Niin että tässä se muillekin...

Katso trimmausmalleista ja kampauksista ehkä myös http://musiikkipaivakirja.blogspot.fi/2016/08/sibelius-ohje.html .

21.3.2017   Tässä tuo ohje:
"tiistai 2. elokuuta 2016

Sibelius, ohje

Sibeliuksen syntymän 150-vuotispäivänä viime vuoden joulukuun kahdeksas
kuuntelin radiosta Sibeliuksen musiikkia ja tein tällaiste muistiinpanot:
"* laajempi ympäristö ajateltu
* toimelias liikunnalliseen tapaan
* tunteva sitä ja elämänsisältöä kohtaan
* käytännöllinen ajattelu
* luonnollinen käytännön elinympäristö käytännön askareineen"

Tänään kirjoitin tällaisen:
"Kesän alussa aprikoosinväristä keskikokoista villakoiraani Banjoa trimmatessa tulin miettineeksi, miten opettaa Sibeliuksen musiikin tyyppistä musiikkinäkemystä lähinnä suomalaisille, hiukan myös ulkomaalaisille. Tänään mietin Sibelius-tyylisten kampausten leikkaamista erilaisille ihmisille, musiikin opettamista niin. Ja niin aihe nousi taas pinnalle.
Kohta yksi on luonto ja vuodenajat, joista etenkin maisemat, pikkulinnut (esim. tiaiset) ja säät. Miten luontokontakti ja ulkoilu soivat. Miten vuodenajat ovat profound, syvällisiä ja maisema myös. Miten terveet elämäntavat saavat elämänkokemuksen soimaan.
Lähteä maisemaan, ottamaan kontaktia maisemaan. Tulla viileyden stoppaamaksi tuossa yrityksessä: huomio vuodenaikoihin, säihin, säiden vaatimuksiin, elämisentapojen säätelyyn lämpötilojen yms mukaan -> soiva elämä, maisema profound, elinympäristö maisemassa -> reaaliteetit soivat ja ovat profound, tervettä ikiaikaista elämää, myös ympäristön osalta, kukin asia löytää luonnollisen ikiaikaisen tervehenkisen tuntevan paikkansa kokonaisuudessa kuin parhaan järjen mukaan, kuin metsämaisemaa katsellessa miettiessä.
Löytää itsestään soivuus, tunnelmatajuinen sosiaalisuus, joka on liikunnallinen ja nopsa & kätevä. Löytää lisäksi mm pikkulintujen kautta/avulla musiikin maailma."

Vuiodenajoista kirjoitin pitkästi http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/02/vuodenkierto-ja-henkinen-hyvinvointi.html

* * *

21.3.2017   Selventäisiköhän käsitystä luonnon syvällisyydestä kirjoitukseni Kalevalan Joukahaisesta: http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2016/09/kalevala-ja-taito-ja-tunteet.html ?
"

* * *
13. lokakuuta 2016
Koiralla on oma käsityksensä trimmausmallista, jonka haluaa, mutta usein enemmänkin yksittäisiä pointteja, kuten haluaako tupsun vai ei ja leijonen vai ei, ja lisäksi käsitys tyylistä, jolla haluaa trimmattavan. Kun vaikka ajaa koiran kuonoa, niin koira saattaa kääntää päätään tyyliin saloon ja silloin ajalleen siihen tyyliin suunnilleen, mahdollisimman näkemyksellisestij a tunnelmallisesti, tuo kohta silloin ja mieluusti muutama tovi jälkikäteenkin. Ja nuo näkemykset vaihtelevat trimmauksen edetessä: tulee monta hienolla tyylillä tehtyä kohtaa ja koira on tyytyväisempi trimmauksen tulokseen. Ehkä joku ajaa koneella ihan tasaista, mutta minulle ainakin käy niin kuin tämän blogin seuraavassa kohdassa koiram vesivärimaalausohjeessa, että turkkia jollakin värillä maalatessa tais iis trimmatessa jotakin pintaa, joka siveltimenveto/ trimmauksen linja ja kukin kohta on hyvä olla tyylikäs, kiehtovuutta täynnä, vaikkei se muka näkyisikään, niin on kivempi lopputulos kumminkin, tyylikkäämpi ja oppii siinä samalla ja on kivempi trimmata.
Voi tuohon väliin omia näkemyksiään lisäillä, niin molemmat oppivat kyllin näkemyksellistä yhteistyötä. On hyvä kuunnella tunteenomaisia vaikutelmiaan siitä, mikä olisi hieno tyyli, hyvä käytännön ratkaisu ja oman koiran luonteelle sopiva vaöinta - vähän niin kuin tämän blogin kohdassa ruuanlaitto-ohje.
Tässä kun trimmasin villakoiralleni jonkinlaisen leijonan, niin aluksi tein  pitkän ja lyhyen turkin rajan taakse liian jyrkäksi enkä oikein tiennyt, millaisen koiran näköinen lopputulos oli vai oliko minkään muttei ainakaan oman koirani. Siitä sitten päätin, että pitkän ja lyhyen turkin rajan tulisi olla loivempi ja koirani tyylinen tuo linja takaa lyhyen turkin alueelta hartioille ja vyötäröltä kyljissä etitassujen tienoille. Niin sitten sen trimmattuani vain siistin reunat ja tuli ihan kiva kotikoiran trimmaus, oman koirani tyylinen ja leijona yhtä aikaa. Niin että voisiko yleisemmin tehdä noin: trimmata ensin turkin varmuuden vuoksi vähän pidemmäksi jättäen leijonaturkin yleishahmon, korjata se sitten oman koiran tyyliseksi linjoiltaan ja lopuksi siistiä tassujen alaosat yms.
(Olen siis ensin ajellu kuonan, tassut ja hännäntyven, sitten miettinyt, leijonako, ja jos leijona, (niin ensin tupsu päähän), niin miten lyhyeksi hännän edusta lämmön ja kokonaishahmon kannalta ja siinä samalla hahmota ja pituutta etsiessäni leikannut takapuolen lyhyeksi ja hännän edustan lisäksi vyötärön ja takatassujen yläosat sitä samaa hahmoa ja tyyliä hakien, mikäkoiralleni sopisi ja nyt kiinnostaisi koettaa trimmata sille. Sitten rinnan karvat oikeanpituiseksi ja rinnan linjojen tyyli sopivaksi, siistinyt kanssa lyhyeksi leikatun rajan kaulassa, niin olen nähnyt koiran yleishahmon mittasuhteet. Sitten leijonaharja ja lopuksi siistinyt tassujen alaosat. Häntä on pitänyt suhteuttaa muuhun turkkiin, joten se on yleensä jäänyt viimeiseksi ja olen yrittänyt leikata siihen monimutkaisia luonnollisia ilmeikkäitä muotoja, vähän niin kuin lehtevä oksa, kun koira sillä paljon elehtii, niin on parempi, ettei se ole pönttö tai ilmeettömästi aina sama.)

* * *
3.2.2017   Koiran tai muun eläimen harjaamisesta
Periaatteessa on hyvä harjata aika järjestyksessä turkki läpi, niin tulee kaikkialta kunnolla harjattua ja muistaa, mistä on jo harjattu ja mistä ei. Mutta jos harjaa vaikka tuohon viivaan asti tällä kertaa, niin aika ilmeetöntä jälkeähän siitä syntyy. Jos sen sijaan kuulostelee kuiran tyyliä ja tapaa pitää harjattavaa seutua ja sen lähitienoota, niin siitä saa tyyli-ideoita, miten voi kiehkuramaisesti, viuhkina, villavina tupsuina, lennokkaina harjoina ja tuuheutta turkille tavoitellen harjata kunkin kohdan suurin piirtein järjestyksessä, mutta ennen kaikkia mielitekojen ja koiran tunnelman mukaan ilmeikkäästi ja yrittäen pitää turkin hyvänä: oikein tuuheana, näyttävänä, kiharaisena, kunkin kohdan omalla tyylillään ihan jo huvinkin vuoksi ja siksi, että koira on sillä tavoin hieno, näyttävä.

* * *
25.3.2017   Kansallisromanttisella teemalla kun äsken vain jotakin saksin, niin tuli tällainen:
Tuossa tuo tyylin hersyvyys tulee siitä, että jos jossakin meinaa tulla kaavamaista, niin pidempi turkki niille seuduin, eli vapaampaa ja tunteidenmukaisempaa, ja jos jossakin meinaa mennä höttöpupuksi, niin aika paljon lyhyempi turkki niille kohdin. Kansallisromanttisessa taiteessa vapautta oli tunteiden paloon asti, joka puhti käytettiin maailmassa merkityksellisiin suuriin parannuksiin ja hyvään elämään niin kuin ihmisen luonto on ja malliksi muille sopii. Muiden saamisessa mukaan on olennaista, ettei laadi liian suurta taakkaa ja että löytää nuo asiat ihisen luonnosta,sekäettä kasvattaa nuoremman polven kapasiteettia tervehenkisyyden ja terveiuden elämäntapojen avulla, kykyä elää sovussa yhteiskunnassa, kun kullakinon omaa tilaa muttei diktatuuria toisten ylitse epäreilusti.
Maalausaiheiseen blogiini http://akvarelliblogini.blogspot.fi/ lisäsin:
"Tuossa tuo, että miksi meininki ei mene huonosti, kun ihmisille antaa vapautta, niin sivistystä kumminkin edellytetään ja sivistys katsotaan maailmankuvan rakentamiseksi, missä maailmankuva on siis käsitys elinympäristöstä ja sen tärkeistä asioista, ei manipulaation ulkoa luettu viitekehys tai teknisten muistikikkojen lähde. Mietitään sitä,millaista on elää ihmisenä,mikä tuo hyvän elämän, mistä välittää ja mitä tehdä noiden asioiden eteen, ei pakoteta edes koululaisia liikaa, ei hyväksytä palikkajärkisempien jöötä."

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti