perjantai 28. elokuuta 2015

Käsityö- ja rakennustaidot

Täällä Savonlinnassa näkyy olevan tosi taitavia käsityöntekijöitä ja rakentajia, jotka saavat taloista mukavan oloiset ja hyvin asuttavat. Tuo kiinnostaisi itsekin oppia tuo taito, että miten saa esim. jostakin tilasta mukavan oloisen, hyvän asua. Ne näyttävät olevan tehdyt tyyliin "tää ois niinku tällanen" eli on vahva mielikuva kuin mielikuvitus tai ruokatuntemus ja sen mukaan luontevalla luonnostaan syntyvällä tavalla sijoittaa tilan osat, etäisyydet, tunnun. Se on kai sitä samaa kuin mikä itsellekin on lapsuudesta käsitöistä tuttu, ett kun vaikka väsäsi joulutonttua niin siitä vaan tuli jollakin tapaa vängän näköinen joltakin kannalta katsoesssa, niin sen sitten jätti sellaiseksi, täydensi samaan tyyliin, niin tuli onnistunut vaikutelma eikä liian väsätty. Mutta siinä on se vika, että se on liiaksi mielikuvitusta ja lavastusta. Mutta jos tuohon tyyliin, että "tää ois niinku tällanen" ois ruuan lämmön sijasta jokin tervehenkinen meininki ja sen mukaan ennenkaikkea pääpiirteet laittaisi tyyliin "tää ois niinku tällanen" mutta miksei tarkemminkin, jos se pakottamatta sujuu, saman hengen mukaan, niin eikö silloin tulisi elämänviisaampikin tyyli rakentamiseen? Mutta jos yrittää liian täsmälleen oman mielikuvan mukaista, niin jääkö silloin rakennetun näköiseksi, siis liikaa väsätyn, eikä jotenkin leppoisa tunnelma?
Lahjojen ja taitojen oppimisesta katso blogini http://nopeaoppisuus.blogspot.fi alku.

perjantai 7. elokuuta 2015

Sisustamisesta yms

Joskus nuorempana pääkaupunkiseudulla tuntui, että oma näkemys siitä, mikä olisi kiva henki asunnossa tai vaatteissa, lyyhistyi kaikenlaisten käytännön asianhaarojen alle. Myöhemmin Savonlinnassa saatavilla olevat esineet ovat olleet enemmän makuuni, mutta toisaalta olen huomannut, että pääkaupunkiseudulla yrittämisen tapa, sen tekniikka, oli väärin. Pienen yksityiskohdan nyhertämisen sijaan pitäi olla huomio siinä hengessä, mitä huoneeseen tavoittelee, millä se olisi kiva. Upota siihen henkeen, tehdä sen hengen kanssa yhteensopivia juttuja, nähdä tuo näkökulma rikkaammin ja dominantimpana. Laittaa sitten muutama juttu, tai enemmänkin, jos sujuu hyvin, tuon hengen mukaan, esim. huoneen jokin seutu, tai tuoda alkavan vuodenajan vaatteita, esineitä tms., jotta on jokin henki, jokin elementti, jolla luoda viihtyisyyttä ja toimivuutta. Sieltä, missä ei niin suju, niin jättää laittamatta sillä kertaa, korkeintaan vain ottaa jokin ikävä esine pois, ja jättää myöhemmäksi, toisten dominanttien viihtyisyyttä luoviuen tekijöiden mukaan laitettavaksi se, mitä ei esim. ikkuna näkymineen, viherkasveineen, verhoineen, esineineen, valoineen, katveineen yms luo viihtyisäksi. Jos jollakin kohtaa on huono tunnelma, voi sille etsiä jotakin paikkaavaa, esim. kiva esine, kivan harrastuksen väline, jotakin kirpparilta löydettyä tyylikästä tms tai muilta ja muualta ideoita siitä, mikä olisi viihtyisä, tenhoava tms. Niin useammasta palasesta muodostuu ajan myötä ja vuodenajasta toiseen muuttuen huoneen viihtyisyys.

Jotta ymmärtäisi ihmisen, on sosiaaliset havainnot, tekemiset yms otettava huomioon. Ylipäätään eri tekemiset, välineet yms vaativat oman tilansa toimiakseen hyvin, ja niiden tekemisten kokonaisuutta ymmärtääkseen on havainnoitava koko tuo tila. Vastaavasti huoneen osilla on omat hyvät puolensa, omat niihin sopivat tekemisensä ja siihen sopiva tilankäyttö, henki ja tuon huoneen osan piirteet, sen henki, elämä siinä eli viihtyisyys, eloisuus, toimivuus, hyvät hetket ja onnistuneet tekemiset.

10.9.2016   Kanssa tuollaisen huomasin, kun asuntoni ikkunasta toisilta kohdin näkee vehreyttä ulkona ("oi, täällä on puita") ja vierestä sitten heti kerrostalon seinää ("yäk, tää olikin vaan tällanen"), niin kun laitoin pyykkitelineen tavanomaisen paikan niin, että tavallinen uomani, jota kuljen, menee kauniiden näkymien kanssa ja ei ollenkaan rumien näkymien kohdalta, niin heti tuli paljon viihtyisämpää ja tenhoavampaa.


25.9.2016   Tuossa tuo sisustamisen tapa ei saisi olla jähmeä tai näytteleväinen, lavastava, ainakaan jos huoneessa vietetään paljon aikaa, sillä sellaisesta tulee huono olo eikä saa sitä lepoa ja virkistymistä mitä kotioloista kaipaa.  Miten siis, jos tuosta on näyttävä näkymä mutta tästä ei, niin olisi istumapaikat ja kulkureitit valittava? Näyttävyys luisuu vähän niin kuin lavastamisen puolelle, joten se ei ole niin hyvä kiinnekohta, vaikka voi olla lisächarmina. Sen sijaan "tästä on kiva kulkea, kun on ulkona tuo kiva näkymä, laitanpa kulkureitin tähän suunnilleen ja istumapaikan tuohon, missä on hyvä istua ja katsella ulos" toimii hyvin ja siinä tulee tehtyä samalla noita valintoja, että mistä näkyy mitäkin. Yleensäkin kiva on hyvä ohje, sillä se ottaa monta seikkaa huomioon ja vaihtelee tilanteesta toiseen.

* * *

Kuvia kotoani http://savolaisuudesta.blogspot.fi/2016/09/kuvia-kotoani.html

* * *

27.9.2016   Jos huoneita on yhtä monta kuin asukkaita, se tuo viihtyvyyttä ja luksuksen oloisuutta liian monen huoneen tuoman apeuden sijaan, vähän niin kuin puutkin vehreyttä ja näyttävyyttä.
21.11.2016   Tuotteen tekijän näkökulma auttaa onnistumaan ostoksissa,  http://paratiisiteoria.blogspot.fi/2016/11/ostoksissa-onnistumisesta.html

* * *
11.10.2016   Haaveammattiin-blogistani http://nopeaoppisuus.blogspot.fi
"10. Järjestä kotisi rakkaimpien haaveidesi ehdoilla, suurimpiin haaveisiin liittyvät asiat pääpaikoilla, muu vähän missä sattuu ja ikävimmät heitä pois. Näin saat elämäsi piirin heti haaveittesi mukaan eikä vain arjen välttämättömyyksien, saat ne asiat keskeiseen rooliin elämässäsi, jotka haluatkin."

* * *
13.11.2016 Savonlinnan seudun sanomalehdestä Itä-Savosta, jota luen, oppii mm mökkeilymäisestä sisustamisesta myös kaupunkiin, saa ideoita, touchia, tyyliä ja oppii taiteista.
Kaupunginosalla on väliä: työympyröissä vai vapaa-aikaympyröissä eli saatko lepoa. Onko piha, vehreää, maisemia, elämää eli saatko terveellisiä virikkeitä. Pidätkö ihmisistä ja miljööstä. Suoko se sinulle juuri hyvät elämänmahdollisuudet, esim. lenkkeilypolut, kaupat, harrastukset, kulkuyhteydet, puistot, rannat jne. Minkä ammattien ihmisten keskellä haluat asua. Kaikki eivät aina pidä samasta, joten paras voi olla myös halvimmasta päästä.

Näyttävyydestä
 http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2015/01/kiva-siivousjalki-nain.html
http://pikakoulu.blogspot.fi/2013/11/hahmotustavoista.html ja koko blogin ajattelunäkemys
http://ohjeitabloggaamiseen.blogspot.fi/2014/07/uusi-media-tarvitsee-uuden-kayttotavan.html
http://lukevatkoirat.blogspot.fi/2016/11/kullanvarinen-turkki.html
http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2016/07/suurista-tunteista.html
http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/03/terveet-elamantavat.html

Näyttävyys ei saisi mennä lavastamiseksi tai siitä katoaa idea ja hyödyllisyys ja se alkaa häiritä toimivuutta ja sosiaalista silmää.
("34. Asiat, joita toiset arvostavat suurina ihanteina ja ylimmän taidon piirteinä, kuten taide ja uskonto, mutteivät tunne saavansa niihin kylliksi tilaisuutta, ja joita toiset niihin tilaisuuden saaneet eivät niin arvosta ja saattavat laiminlyödä tai koko touhu mennä pupuksi, niin nuo asiat ovat yleensä sellaisia, että ne vaativat, että kaikki tavallisten taitojen perusasiat on huolehdittu hyvin hyvällä laadulla ja ettei mitään tavallisten taitojen osia ole laiminlyöty. Silloin ne ovat ylivertaisen taidon rakennusaineita ja tavallisia taitoja laiminlyövien käsissä joko jotain kummaa kautta ihme kyllä jotenkin toimivia tai puppua vain. Tällaiset taidon ylemmät asteet eivät toimi yksinään vaan vain muuten kunnollisen elämän kokonaisuuden osina, tai siis jokin puoli niistä toimii, jos sen kerran juuri huolehtii, mutta kokonaisuus lässähtää jotenkin, kun muut puolet puuttuvat."
"55. Jos ihminen muuttaa kulttuuriin, joka on niin erilainen hänen alkuperäisestä kulttuuristaan, ettei hän oikein pysy kärryillä, mikä meni mitenkin, niin häneltä puuttuvat tavanomaisen elämän tavanomaiset mielekkyydet, jotka kaikki tuossa uudessa kulttuurissa hallitsevat kuin vettä vaan. Hän ei siis elä maisemassa sen paremmin elinympäristönsä kuin uuden kulttuurin maailmankuvan ja käytäntöjenkään osalta, vaan häneltä puuttuu tolkku ja vastuuntunto, koko todellisuuskäsitys asiantiloineen ja järjenjuoksuineen. Silloin tekemisten juoni on ulkoisen hahmon matkimisen ja vanhan kulttuurin tuttujen sirpaleiden varassa, joita ei ehkä ole montaa mutta jotka voivat hämätä esim. keskusteluissa luulemaan muualta muuttanutta osaavammaksi kuin onkaan, sillä jollei keskustelun maailmankuvaa ymmärrä ja jaksa seurata, niin käytökseltä puuttu jatkuvuus: se ei jää tuon maailmankuvan mukaiseksi, vaikka sosiaalinen saattaa olla. Erityisen hankalaa on, jos esim. koko huomionkäytön tyyppi puuttuu kuten tropiikin jatkuvasta helteestä muuttaneella kenties tunnelmatajuinen tarkka jatkuva näköhahmotus maisemasta, jossa on, ja sen elämästä konteksteineen ja mielekkyyksineen."
http://pikakoulu.blogspot.fi/2013/07/vaarinkasityksia-ajattelukyvysta.html)

* * *

3.3.2017 
Kerrostaloasunto voi olla monenlainen sisältä. Niin kuin jos ikkunasta näkyy puita,

voi valita vehreän tai puistomaisen tai kaupunkimaisen näkymän valitsemalla, minne

oleskelu ja kulkureitit ikkunanäkymiin nähden painottuvat, ottaen esim.kiehtovasta

kirjasta tms mielessäpyörivästä aihepiiristä teeman, jota vaalii sisustuksessa.

Niin myös sisällä voi, vaikkapa kierrätystavaroiden avulla, valita teeman, joka

tekee huoneesta erihenkisen: on vaatteet, viherkasvit, kuvat, pehmeä,

urasuuntautunut, karu, koriste-esineitä, mökkeily, käsityöt, musiikki, vuodenajat,

asumismukavuus, käytännöllisyys, kirjat, tietokone, lemmikit, ym teemoja, mistä nyt

on kiinnostunut. Ja vaalimalla tiettyjä teemoja, pitämällä ne esillä, hyvillä

paikoilla, kätevästi ja hyvänhenkisinä, saa senhenkisen kodin. Mutta samalla tarvitsee olla samaan tapaan jokin onnistunut viihtyisä näkemys asuinseudustaan: tämä on rauhallinen sisäpiha, vehreä esikaupunkialue tai pittoreski katunäkymä, lapsiperheiden asuinaluetta, tms



***
11.3.2017   Kävinkatselemassa verhoja, jotka eivät olisi niin syksyaiheiset, mutta näin kevättalvella verhot näkyivät olevan talviteemalla, oli kuin ne olisivat olleet talveen identifioituneille elämästä poispäin pidättäytyville luonteenlaaduille. Niin että näkyi olevan väliä sillä, että ostaa verhot sinä vuodenaikana, jonka tyyppisiä luonteenlaatuja ja elämänasenteita jaksaa loputtomasti.
Luulen, että moni naapuri tunnistaa verhot, joten niiden tyyli luo lokeroa, jossa elät. Minulla esim. on vanhan ihmisen tyyppiset verhot, vaikka olen 45,  mikä on tavallaan hienoa ja tavallaan liikaa kotona pysyttelevää ja juuri vanhojen kanssa sosiaalista.
Kaupungin katunäkymiin, pihoille ja mökille näkyisi olevan omantyyppisensä verhot: mikä näkymä vertautuu positiivisesti verhoihin, joita katselet, ja minkä käsityksen se antaa ympäristön charmista ja siitä, mitä voit olettaa löytäväsi, kun menet ulos.

28.4.2017   Esineiden ja huonekalujen paikan valitsemisesta
Ensin olisi katsottava, ettei esine ole käytännössä tiellä, ainakaan muuten kuin harvoin niillä paikoilla, joille sitä harkitaan. Sitten osattava käyttää sitä ja pohdittava paikat niin, että ne olisivat käteviä. 
Sitten valittava paikka kotoisuuden, viihtyisyyden, tunnelmallisuuden yms perusteella hyvä, niin kuin tunne sanoo, että hyvä on.

12.7.2017   Katselin taas verhoja mutta yllättävän vaikeaa oli niiden valitseminen. Etenkin läpinäkyviä verhoja voi kai käyttää lähinnä vain kesällä, kun ei sisällä ole valoja mutta ulkona on vehreää ja kaunista. Verhoja näkyi olevan eri vuodenaikojen henkisille ihmisille ja erihenkisiä versioita kustakin vuodenajasta, esim. juhannus ja keskikesä - yleensä loppukesän tyylissäon huomautus kohta kylmää vettä saat niskaasi / koulut alkavat tms. Ostin sitten paksut keskikesän tyyliset verhot. Verhoja oli eri tarkoituksiin, eri elämänasenteilla, erilaisin näkemyksin asumisesta, asuinympäristöstä, eri ikäisille, erilaisen elämänviisauden, haavetaitotason, ihmsityypin, sosiaalisuuden, aseman tyypin ja toimeliaisuuden tyypin omaaville, siis myös erityyppisen elämänlaadun tuovia, ikään kuin uomia. Oli myös eri arvot omaaville, mistä syystä symboliväreihin (myös muiden tulkintoina) ja ostopaikkakunnan vetonauloihin on olennaista kiinnottää huomiota. Verhojen nimistä näytti oppivan jotakin siitä, mitä niissä oli haettu. Kukkaverhot eivät näyttäneet ainakaan kaikki olevan niin yksioikoisen hyväratkaisu naisille kuin luulisi, vaanmoni mies kai luokittelee ne "mitkä lie verhot"-lokeroon, jolloin ei siitä ainakaan  hyvää elämää automaattisesti saa.

21.7.2017   Niin siinä sitten kävi,e ttä hankin verkkokaupasta alennusverhokangasta 5e/m, joka ei ollut läpinäkyvää kuten kankaat Savonlinnassa (tuo uva vain vääristää värit). Mutta oikeastaan ostin muutakin verhokangasta yhden verhon verran, muttei se sitten oikein sopinut, oli liian paksu ja erityylinen. Tämä taas oli kesäinen kukkakangas ylipäätään ja värit tulivat sitten siitä, mikä kangas sattui olemaan kukallinen. (Ostoksissa onnistumisesta ohje http://kokonaiskuvat.blogspot.fi/2016/11/suhteesta-tavaroihin.html )
 Kokeilin tuohon tuota viltin nätisti asettelun ohjettani http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2015/01/kiva-siivousjalki-nain.html ja ajattelin, että verhosta tulle käytössä siihen tapaan laskeutuva kuin miten sitä aluksi ja myöhemmin tottumusten mukaan pidetään. Eli kun mielestäni oli nätimpi, niin jätin isoille laineille enkä ihan tasaisesti vaan maalauksellisesti (hienot maalaukset ja maalausten aiheet mielessäverhoa käsitellessäni niin tyyliä jää verhoon, mutta maalaukset ovat yleensä liian paikoillaan pysyttelevän elämäntavan tuomia ja niin eivät tuo hyvää elämänlaatua tavallisesti käytettynä teemana) näin alkuun, niin saan siinä omalle taitotasolleni paremmin tilaa.
Lyhensin verhon kuvion mukaan itselleni sopivaksi ja viihtyisäksi sekä niin, että ontoisaalta lämmin talvela, kun ei peitä patteria vaan antaa ilman virrata sen yltä huoneeseen, ja toisaalta viihtyisä kuvio ja jotenkin siihen sopiva, millainen ihminen satun olemaan. Siitä tartti jättä saumanvarat. Silitin ensin alhaalta alareunan kohdalle taitteen (ja sitten yläreunan), saksin sitten nätin levyisen, siksakkasin reunan ja ompelin kapeimmalla siksakilla reunan luota, jotta on elävämpi vaikutelma kuin suoralla ompeleella ja jotta alareuna ei ole liian paksu mennäkseen laineille pyöreästi.. Sitten varmistusmittasin yläreunan paikan, olin silittänyt jo sen taitteelle (tasalevyinen kankaan yläreuna) ja saksin käänteen sopivanlevyiseksi sekä ompelin kolmin kerroin suoralla ompeleella, jotta on tukeva ripustaa ja siisti. Verhon korkeudenmittasin ensin verhokangas ripustettuna, jotta näin, miten kangas laskeutauu ja miten ikkunalauta ja viherkasvit vaikuttavat pituuteen, mikä olisi sopiva korkeus (sen alle jäävän verhokankaan korkeus = saumanvarat alhaalla ja ylhäällä + pois leikattavat osuudet) ja sain mietittyä, miten kuvio olisi kiva.
Olen yleensä laittanut verhot 9:llä verhoklipsulla kiinni, kun niin on kätevä, mutten tiedä, onko se muuten hyvä. Eli ensin reunat, sitten keskeltä, sitten puolivälistä toista puoliskoa ja kumpikin kannattimetta jäänyt alue sillä puolella puoliksi, ja sama toisella puolen. Tasainen ainakin tulee. 

Koetan laatia tähän jonkin ohjeen kuvien laittamisesta seinälle. Yleensä on muutamia kivoja kuvia, jotka voisi laittaa seinälle, ja sitten on paikkoja, jotka kaipaavat jotakin seinälle. Paikalla on jokin teema, esim. harrastus tai sänky, ja sillä on sijansa joko usein, hetkittäin jatkuvasti tai ohimennen tai ei juuri koskaan katsottuna. Tilan laajuus ja oma silmä vaativat yleensä isoa tai pientä kuvaa tai joukkoa kuvia. Jotkut vieraat tai perheenjäsenet yhdistävät kuvat yleensä tuohon paikkaan liittyvään aiheeseen, joten pitää varoa, etteivät ne silloin mene ihan pieleen tai tule liian isoa efektiä. Paikalla on rytminsä ja värisävynsä, ja niin kuvan voi sijoittaa paikkaan niin, että se täydentää kokonaisuuden tietyntyyppiseksi tilaksi yleisvaikutelmaltaan ja viihtyisyydeltään: upotaan haluuttuun tunnelmaan, esim. sen kannalta hyvänä hetkenä, ja sijoitetaan kuva silloin kivalta vaikuttavaan paikkaan tunnelman rikkoutumatta, muuttamatta tunnelmaa näpertämisen, arvioimisen tms tunnelmaksi. Samoin kuvan tummuus voi luoda kontrasteja tai laimentaa toisia soinnuttaen. Kuva voi myös luoda rakennetta asuntoon, joko soinnuttaa erityyppiset tilat saman elämäntavan osiksi tai luoda eroja eri käyttötarkoitusten välille, tai esim. tasapainottaa viereisestä huoneesta löytyvää dominanttia teemaa jatkamalla jotakin siihen vertautuvaa toisen huoneen näkymään, esim. luontoaiheisesta maalauksesta katse siirtyy toisen huoneen koristeheiniin. Nykyaikana omista valokuvista saa helposti kuvia seinälle netistä tilaamalla, Ifolorilla olikohan 10 senttiä/kpl + posti muistaakseni 3-4e kerralla, mutta isot kuvat maksavat enemmän.